Web 2.0 - Sosiaalinen vai teknologinen innovaatio?

Johdanto

Web 2.0 on varmasti yksi kuumimpia “buzz wordeja“ sitten multimedian ja uuden talouden. Mielenkiintoista onkin tarkastella, puhkeaako web 2.0:n kupla samaan tapaan. Jotta voisimme ymmärtää mistä web 2.0:ssa on kyse, täytyy tarkastella webin ja tietokoneen nykyisiä käyttötapoja. Laajakaistainen internetyhteys on vakiinnuttanut asemansa yhä useammassa suomalaisissa kotitalouksissa korvaamattomana informaatiotyökaluna. Internet korvaa kiihtyvällä vauhdilla tv:n, radion ja painetun median jokapäiväisen informaation lähteenä. Savolaisen ja Karin (2004) tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin internetin tärkeyttä informaatiolähteenä todettiin ihmisten näkevän sen useimmiten yhtenä tärkeimmistä. Ihmislähteet olivat tutkimuksen mukaan kuitenkin tärkeimpiä informaation lähteitä. Tämä tarkoittaa mielestäni, että ihmiset arvostavat vertaisiltaan saamaansa tietoa enemmän kuin massamedioista hankittua tietoa.

Kuten de Holan, Phillips ja Lawrence (2004) ovat todenneet, organisaatioiden arvokas tieto on usein piilevää, epämuodollista ja työntekijöiden luomaa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yrityksen työntekijöillä on suurin osa kaikesta yrityksen tietämyksestä. Laajemmin ajateltuna voidaan yhteiskunnan jäsenet nähdä tämän työntekijöinä. Voidaankin ajatella, että web 2.0:n myötä yhä useampi ihminen on havahtunut sosiaalisten verkostojen voimaan ja niissä piilevään valtavaan tietomäärään. Kuten Tim O’Reilly (2005) totesi, data on seuraava ”Intel Inside”. Tosin tämäkin ilmaisu on jo vanhentunut, tänään sosiaalinen informaatio tai jopa tietämys on ”Intel Inside”. Riippumatta siitä nostetaanko jalustalle data, informaatio vai tieto, merkittävää on se, että vihdoin IT-laitteet ovat siirtymässä niille kuuluvalle paikalle – taka-alalle.

Multisilta (2007) toteaa sosiaalisen median korostavan avointa kommunikointia, päätösvallan hajauttamista ja tiedon vapaata jakamista ja uudelleen käyttöä. Mutta mistä ovat nämä ajatukset tai tavoitteet tulleet? Eräs syy on varmasti tietotekniikkaa pidempään käyttäneiden tehokäyttäjien kyllästyminen suuryritysten tapaan lypsää tuotteillaan rahaa mm. pitämällä ohjelmistonsa suljettuina ja kehittämällä epästandardeja tiedostomuotoja. Helposti voidaankin nähdä sosiaalisen median ja avoimen lähdekoodin liikkeen yhteneväisyydet. Wikipedian perustaja Jimmy Wales totesikin New Scientistin (2007) haastattelussa seuraavasti:

Olin jo pitkään katsellut avoimen lähdekoodin liikkeen kasvua ja vapaata lisensointia sen mahdollistavana sosiaalisena mallina. Ajattelin, että samanlainen yhteistyö mikä toimii ohjelmoijien kohdalla, voisi toimia myös muiden asioiden kohdalla.

Wikipedian ollessa yksi merkittävimmistä web 2.0:n ilmiöistä voidaankin todeta, että web 2.0 on suoraa jatkoa F/OSS eli Free/Open Source Software -liikkeelle. Tämä on nähtävissä myös web 2.0:n mahdollistavien teknologioiden kohdalla. Merkittävimmät web 2.0 –teknologiat, kuten Wikipedian alusta Mediawiki ovat avoimia. Alexander (2006) toteaakin, että avoimuus on äärimmäisen tärkeätä web 2.0:n kohdalla. Mikrosisältöjen virta domainien, servereiden ja koneiden välillä vaatii kaksisuuntaista yhteyttä. Alexander toteaakin, että web 2.0 voi hajota suljettuihin sisältösiiloihin.

Web 2.0 – teknologiat ja käyttäjät

Miten web 2.0 määritellään? Tim O’Reilly(2005) määritteli artikkelissaan web. 2.0:n seitsemän ominaisuuden, jotka käsiteltiin Multisillan artikkelissa (2007), lisäksi web 2.0:n ytimen. Ydin koostuu kolmeen osa-alueeseen kuuluvista ajatuksista. Näistä ensimmäinen liittyy strategiseen sijoittautumiseen:

• 1. Web on palvelualusta, verkon käyttöjärjestelmä

Yksinkertaisimmillaan tämä on mielestäni ymmärrettävissä niin, että verkon yli käytetään eri palveluita, eli nettiselain tarjoaa uudenlaisen käyttöjärjestelmän. Merkittävämpää on kuitenkin ymmärtää ajatuksen olennainen sanoma: verkko tarjoaa palvelualustan. Web 2.0:ssa on siis strategisesti kyse siitä, että tarjotaan verkon kautta toimivia palveluita. Erityisesti näitä palveluita tarjotaan niin, että niitä voidaan hyödyntää yhdessä toisten palveluiden kanssa. Amazonin web service on oiva esimerkki. Kuka tahansa tai mikä tahansa yritys pystyy hyödyntämään kyseistä verkkopalvelua omassa järjestelmässään. Niinpä pihtiputaan mummon kirja- tai dvd-kauppakin pystyy tarjoamaan oman palvelunsa käytäjille huikeat tietomäärät. Ja mikä merkittävintä, suuri osa Amazonin tiedosta on sen käyttäjien tuottamaa: arvosteluja, suosituksia, dataa ostotottumuksista jne. Onkin hienoa huomata, että vihdoin verkkopalveluiden tuottajat ovat luomassa semanttisen webin.

Seuraava O’Reillyn esittämä ajatus liittyy käyttäjän asemaan

• 2. Hallitset omaa dataasi

Yksinkertaisimmillaan tässä taas on mielestäni kyse siitä, että tietyn verkkopalvelun käyttäjällä on mahdollisuudet esimerkiksi hyödyntää palvelun käytöstä muodostunutta profiiliaan tehostamaan omaa käyttöä esim. Amazonin tapaan saamalla suosituksia kirjoista. Laajemmin ymmärrettynä tässä on kyse edellä esitettyjen verkkopalveluiden tapaan mahdollisuudesta hyödyntää tietyssä verkkopalvelussa muihin verkkopalveluihin syöttämääsi tai kerryttämääsi dataa. Näin esimerkiksi kirjakauppa – esimerkki jatkaakseni – voisi tarjota kirjoja aiheista, joita olet hakukoneella viimeaikoina hakenut. Sääli, että näin pitkälle ei web 2.0:ssa olla vielä päästy.

Viimeisen ja laajimman ajatusryhmän muodostaa ydinkompetenssit:

• 3. Palveluita, ei paketoituja ohjelmistoja

Tämä ajatus on mielestäni suoraa jatko F/OSS –liikkeestä tutulle ajatukselle siitä, että ohjelmien tulisi keskittyä yhteen asiaan ja tehdä se hyvin. Näin laajempia ohjelmakokonaisuuksia voidaan muodostaa yhdistämällä hyvin toimivia pieniä komponentteja. Palveluajattelun myötä tämä ajatus on selvästi tulossa myös webin pariin. Eli sen sijaan, että tarjotaan yksi massiivinen – ja todennäköisesti huonosti toimiva palvelu – tarjotaan useita pieniä, mutta yhdistettävissä olevia palveluita.

• 4. Osallistumisen arkkitehtuuri

Osallistumisen arkkitehtuurissa kyse on mielestäni uudenlaisesta ”ohjelmistoarkkitehtuurista”, jossa olennaista on käyttäjien laajempi sisällyttäminen arkkitehtuuriin olennaisena ”komponenttina”. Wikipedia on osallistumisen arkkitehtuurista oivallinen esimerkki. Kyseisen palvelun alustana toimiva Mediawiki on suhteellisen yksinkertainen verkkosivusto, mutta arkkitehtuurissa on ennenäkemättömällä tavalla otettu käyttäjät mukaan olennaisena ohjelmiston komponenttina.

• 5. Kustannustehokasta skaalautuvuutta

Tämä on mielestäni rinnastettavissa 3. ajatukseen palveluista paketoituen ohjelmistojen sijaan. Eli rakentamalla pieniä, mutta helposti skaalautuvia palveluita luodaan mahdollisuudet kustannustehokkaalle skaalautumiselle.

• 6. Remixattavissa olevvia datalähteitä ja datan muunnoksia

Merkittävimpiä nykyesimerkkejä remixaamisesta eli mash upeista on Google Mapsin ja Google Earthin päälle rakennetut useita datalähteitä yhdistävät sovellukset, kuten Iraq War Casualties Map :

Kuva 1: Mash up (Casualty-maps, 2007)

Kyseinen sivusto on oivallinen esimerkki web 2.0:n (tai paremminkin semanttisen webin) tarjoamista mahdollisuuksista. Kyseisen sivuston luomisessa on yhdistetty tai käytetty mm. Google Maps, Iraq Coalition Casualty Count ja U.S. Census Bureau palveluita; avoimen lähdekoodin työkaluja, kuten CSV file parsing ja JavaScript slider. Lisäksi tekijä on hyödyntänyt informaatiota mm. HousingMaps, gmaps-standalone, ja Google Maps Google Group lähteistä.
Kuinka köyhäksi netin palvelutarjonta jäisikään ilman tätä avoimuutta?

• 7.Ohjelmistoja laajemmin kuin yhden laitteen kohdalla

Web 2.0:n myötä on cihdoin ymmärretty, että tietokoneen käyttämisessä ei pohjimmiltaan ole kyse yhden koneen ja sen ohjelmistojen käytöstä, vaan ihmisen halusta pystyä käsittelemään kaikkea saatavilla olevaa tietoa missä tahansa ja miten tahansa.

• 8. 8. Kollektiivisen älykkyyden valjastaminen

Pohjimmiltaan internet on kommunikaatioväline ja sitä käytetään information välittämiseen. Täten onkin mielenkiintoist tarkastella sosiaalista mediaa käyttäjien kannalta innovaatioiden difffuusioteorian kannalta (DOI, Diffusion of Innovations) – informaatiohan on aina myös innovaatio. Rogers on todennut, (2003, 307), että yksilöiden muodostamat kommunikaatioverkostot ovat pääasiassa homogeenisiä eli ne koostuvat samankaltaisista henkilöistä. Silloin, kun verkosto ei ole täysin homogeeninen, pyrkivät yksilöt seuraamaan mielipidejohtajia (Rogers, 2003, 307 – 308). Mielipidejohtajat ovat sellaisia verkoston henkilöitä, joiden mielipiteisiin muut verkoston jäsenet luottavat. Tämän kautta mielipidejohtajat pystyvät merkittävästi vaikuttamaan innovaatioiden leviämiseen. On helppo ymmärtää, että internet on valtava kommunikaatioverkosto, joka mahdollistaa informaation leviämisen. Ennen kokemattomalla tavalla ihmisten on mahdollista internetissä muodostaa tiettyyn asiaan vihkiytyneiden verkostoja. Mutta mitkä ovat internetin mielipidejohtajia?

Judith Bar-Ilan (2005) käsittelee artikkelissaan blogeja, niiden sisältöä ja sisältötyyppejä. Hän toteaa, että blogien pääasiallinen tarkoitus on keskustella linkkien sisällöstä tai pelkästään informoida lukijoitaan tietyn webbisivun olemassaolosta. Tällä tavoin blogit toimivatkin informaation sosiaalisena suodattimena. Suodatus onkin web 2.0:n kannalta yksi blogien mielenkiintoisimmista piirteistä. Nardi et al. (2004, lähteessä Yang, 2006) toteavat, että blogeista on havaittavissa kirjoittajan persoona, intohimot ja mielipiteet. Voidaankin todeta, että käyttäjän löytäessä blogin, joka käsittelee tätä kiinnostavaa aihetta, toimii kyseinen blogi erityisesti aiheeseen liittyvänä informaation suodattimena. DOI-teorian kannalta blogit on nähtävissä myös mielipidejohtajana siinä sosiaalisessa verkostossa, jonka blogin lukijat muodostavat. Kuten Lintulahti (2006) toteaa, blogien muodostamalle suurelle keskustelujen verkostolle on ollut sosiaalinen tilaus.

Web 2.0:ssa onkin käyttäjien kannalta kyse erityisesti yhteisöllisyydestä. Web 2.0 mahdollistaa kenen tahansa internetin käyttäjän olla osa useita homogeenisiä verkostoja eli hyperpaikallisia yhteisöjä (Lintulahti, 2006) ja luoda kosmopoliittisia kontakteja eli ns. heikkoja linkkejä (mm. Nardi et al., 2004; Rogers, 2003), jotka mahdollistavat tehokkaan tiedonvälityksen. Ilman yhteisöllisyyttä ja sen mahdollistamaa sosiaalista suodattamista hukkuisimme kaikkeen siihen sisältöön, jota kuka tahansa internetin käyttäjä pystyy web 2.0:n myötä entistä enemmän tuottamaan ja erityisesti jakamaan.

Yhteenvetona O’Reillyn esittämistä ajatuksista on todettava, että huomattavaa on se, että kyse on uusien teknologioiden sijaan enemmänkin esitettyjen asioiden ja ihmisten muuttuneiden tarpeiden ymmärtämisestä ja sen mukaisesti toimimisesta. O’Reilly toteaakin, että monia web 2.0:n ajatuksia ja ilmiöitä oli jo “web 1.0:n” aikana, mutta merkittävimpien uusien palveluiden tekijät ovat ymmärtäneet esitety ajatukset ja uuden alustan luonteen aiempaa syvällisemmin. Kuten Wikipedian luoja Jimmy Wales totesi (New Scientist, 2007):

Sen ymmärtäminen, mitä pystyisimme wikillä tekemään, oli merkittävin läpimurtomme.

Yhteenveto

Web on kuollut. Kauan eläköön Web!
Web 2.0:n voidaan todeta terminä olevan hölynpölyä, mutta ajatuksena se tulee elämään vielä kauan. Tämän mahdollistaa erityisesti 90-luvun lopun dot-com-kuplasta poiketen internetin ja erityisesti laajakaistan laaja levinneisyys. Web 2.0:ssa ei olekaan kyse kuplasta, vaan uudet internetiä hyödyntävät palvelut ovat arkipäiväämme.

Artikkelissani olen jättänyt teknologian taka-alalle, mutta sen merkitystä ei web 2.0:n kohdalla voida kiistää. Sproull ja Samer väittivät jo 1997 (lähteessä O’Reilly, 2005), että internet on sosiaalinen teknologia, joka mahdollistaa samasta asiasta kiinnostuneiden ihmisten toistensa löytämisen ja yhteydenpidon. Internetin yhteisöllisyys tai yhteisöllisyys yleensäkään eivät siis ole uusia ajatuksia. Mielestäni olennaisimmat web 2.0:n johtaneet asiat ovatkin laajakaistan leviäminen, ohjelmistoalan avoimen lähdekoodin liike ja siitä juontuva avoimen sisällön liikkeet (mm. Creative Commons). Kaiken tämän avoimuuden ja yhteisöllisyyden on kuitenkin mahdollistanut teknologiat: verkkopalveluiden rakentamisessa mm. PHP, MySQL ja uusimpana – kenties jopa mahtavimpana – Ruby on Rails; verkkopalvelualustan mahdollistavat web service –standardit, kuten SOAP; sekä miellyttävien webkäyttöliittymien taustalla oleva AJAX.

Teknologioiden – joita tulee ja menee – sijaan Web 2.0:ssa on lopulta eniten kysymys ihmisten tarpeiden ymmärtämisestä. Kuten Alexander (2006) toteaa, termi ”web 2.0” on huomattavasti vähemmän tärkeä kuin ajatukset, projektit ja käytännöt joita siihen sisältyy. Käyttäjille, yrityksille ja yhteiskunnalle on tärkeää ymmärtää mitä web 2.0 ja sosiaalinen media tarjoavat ja miten F/OSS –liike, avoimet sisällöt ja tämän hetken teknologiat, kuten Ajax, RSS sekä web servicet ja niiden API:t mahdollistavat meidän rakentaa itseään vahvistavan mediaekosysteemin. Erityisen tärkeää on ymmärtää avoimuuden merkitys niin sisältöjen kuin ohjelmistojenkin kohdalla!

Lähteet

• 
  Alexander B. 2006. A New Wave of Innovation for Teaching and Learning?, EDUCAUSE review 2006; March/April: 33-44
  


• 
  Casualty-maps, 2007, Iraq War Casualties Map, http://www.casualty-maps.com/about.html, haettu 2007.03.13
  


• 
  De Holan M, Phillips N, Lawrence TB. 2004. Managing Organizational Forgetting. MIT Sloan Management Review 2004; 45(2): 45-51
  


• 
  Bar-Ilan J., 2005, Information hub blogs. Journal of Information Science 2005; 31(4): 297-307
  


• 
  Lintulahti, M. 2006. Tulevaisuuden journalismin jalanjäljillä. Journalismikritiikin vuosikirja 2006. 38-50
  


• 
  Multisilta J. 2007 (painossa). Web 2.0: Sosiaalisen median yhteisölliset sovellukset. Julkaisun tiedot eivät toistaiseksi saatavilla.
  


• 
  Nardi BA, Schiano DJ, Bumbrecht M, Swartz L. 2004. Thy we blog. Communications of the ACM 2004; 47(12): 41-46 (epäsuora lähde, alunperin lähteessä Yang, 2006)
  


• 
  New Scientist, 2007, Interview: Knowledge to the People, http://www.newscientist.com/channel/opinion/mg19325896.300, haettu 2007.03.13
  


• 
  Tim O’Reilly. 2005. What Is Web 2.0.
  Design Patterns and Business Models for the Next Generation
  


• 
  of Software.
  http://facweb.cti.depaul.edu/jnowotarski/se425/What%20Is%20Web%202%20point%200.pdf,
  haettu 2007.03.13
  


• 
  Savolainen K, Kari J. 2004. Placing the Internet in information source horizon: a study of information seeking by Internet users in the context of self development. Library & Information 2004; 26(4): 415-433
  


• 
  Yang KCC. 2006. Factors influencing Internet users’ perceived credibility of news-related blogs in Taiwan. Telematics and Informatics 2006; http://dx.doi.org/10.1016/j.tele.2006.04.001 [19.2.2007]